Mary Shelley – Frankenstein uusi Prometheus
Luin kaksi romantiikan aikakauden kuuluisaa teosta äidinkielen kurssin mukaisesti, sekä antamalla oman panokseni ryhmälle. Luin ensimmäisenä Mary Shelleyn tunnetun teoksen nimeltä Frankenstein – uusi Prometheus (v. 1818). Toinen teoksista oli Victor Hugon romaani nimeltä Pariisin Notre-Dame (v. 1831). Aion kuitenkin blogissani käydä tarkemmin läpi Mary Shelleyn tuotantoa, omaa elämäänsä sekä paneutua hänen kirjoittamaan romaaniin nimeltä Frankenstein – uusi Prometheus. Sillä aikani ei riittänyt Victor Hugon lukemiseen kokonaan läpi.
Mary Shelley oli 30.8.1797 syntynyt englantilainen kirjailija. Hän tuli tunnetuksi teoksestaan Frankenstein – uusi Prometheus. Shelleyn on sanottu yhdistäneen teoksessaan molempien vanhempiensa käsityksiä kasvatuksesta, yhteiskunnasta ja moraalista. Shelley kirjoitti romaaninsa hyvin nuorella iällä jo noin 20-vuotiaana.
Tarina saa alkunsa, kun Geneveläinen tiedemies nimeltä Victor Frankenstein nostetaan hyisestä merestä Robert Waltonin laivaan, kun hän suorittamassa epäonnista tutkimusmatkaansa pohjoiselle jäämerelle. Victor Frankenstein alkaa kertoa tarinaansa Waltonille ihmisen uudelleen luomisesta ja tarina siirtyykin liukuen Victor Frankensteinin nuoruusvuosiin. Victor Frankenstein opiskeli nuoruusvuosinaan luonnonfilosofiaa, sekä päätti rakentaa ihmisen saamillaan ruumiin osilla. Victor Frankenstein onnistuukin pitkän prosessin jälkeen luomaan elävän olennon eli Frankensteinin hirviön. Olento ei kuitenkaan ole aivan tavallinen ihminen, vaan tiedemiehen itsensä mielestä helvetillisen ruma kuvotus, joka on hänen mielestään täysin epäonnistunut projekti. Victor Frankenstein lähteekin pakoon luomaansa olentoa, ja jättää tämän oman onnensa nojaan.
Hirviö ei kuitenkaan ole ihan täysin tunteeton ja mitätön otus, sillä se oppiikin tarinan aikana monia asioita kuten historian ja maantiedonkulkua sekä olennolle kehittyy tunteet ja järkiperäinen ajattelu. Ihmiset eivät kuitenkaan hyväksy kuvottavaa otusta sellaisenaan, vaan välttävät sitä. Hirviö tuntee tarinan aikana itsensä syrjityksi ja haluaa etsiä tiedemiehen, joka hänet on luonut. Hirviö pyytää Victor Frankensteinia rakentamaan itselleen kumppanin lievittääkseen yksinäisyyden tuskaa. Victor ei kuitenkaan onnistu toistamiseen olennon luomisessa, vaan tuhoaa tekeleensä. Sen seurauksena hirviö alkaa kuristaa Victor Frankensteinin lähimpiä sukulaisia. Tämä saa aikaan ajojahdin, joka jatkuu aina Pohjoiselle jäämerelle, jossa itse hirviön luoja saa surmansa juuri kun hän on saanut koko tarinansa kerrottua Robert Waltonille. Robert Walton kirjaa koko Victor Frankensteinin tarinan ylös. Hetkeä myöhemmin olento ilmestyy tutkimusmatkailijalle. Olento vannoo myös tappavansa itsensä ja katoavansa pohjoisen tietämättömiin.
Tarinassa esiintyvistä henkilöistä nousevat erityisesti esille Victor Frankenstein ja hänen luoma hirviönsä. Victor Frankenstein on kuitenkin ilmeisesti tarinan päähenkilö, vaikkakin suuressa osassa on myös tämän luoma hirviö. Sekä tarinan alussa ja lopussa kerronta siirtyy tutkimusmatkailija Robert Waltonin muistelmiin. Miljöönä tarinassa toimii Sveitsissä sijaitseva Geneve, sen kaupunki ympäristöineen ja puhdas luonto. Tarinan kerronta on pääosin kuitenkin luonnossa tapahtuvaa.
Tämä sydänromantiikan aikakauteen sijoittuva teos on hyvä esimerkki aikansa tyypillisestä kirjoitustyylistä ja –teemasta . Kauhuromantiikka on yksi romantiikan aikakauden keskeisimmistä ilmenemismuodoista. Se tarjosi lukijalleen tehokkaan mahdollisuuden kuvata ääri-ilmiöitä ja voimakkaita tunteita kuten pelkoa, vihaa, ahdistusta ja rakkautta. Teksti kertoo syyllisyyden, pakenemisen ja kauhun draamaa, mikä oli erittäin tyypillistä ajan teksteille. Romantiikan aikakaudella esiintyi myös muutakin kuin kauhua. Romantiikka voidaankin jakaa karkeasti tunne-, kauhu-, kansallis-, ja luontoromantiikkaan. Tämä Mary Shelleyn mestariteos onkin aikansa tunnetuimpia teoksia. Myöhemmin kirjasta on tehty muun muassa lukuisia näytelmiä, piirroselokuvia, elokuvia sekä sarjakuvia.
