Jeanette on lapsi uskovaisessa perheessä. Hänet on kuitenkin adoptoitu, sillä hänen uskonnollisesti harras äitinsä kieltäytyy seksistä. Jeaneten äiti haluaa lapsestaan lähetyssaarnaajan ja Jeanette käykin kirkossa viikoittain. Myös Kristinusko näkyy heidän perheessään hyvin suuresti. Koska Jeanette oli paljon kirkon toiminnassa mukana oli seurakunnan jäsenistä tullut hänen hyviä ystäviää, ehkä juuri siksi monelle oli todella järkyttävä uutinen kun Jeanette kertoi tykkäävänsä tytöistä poikien sijaan.
Kokonaisuutena kirja oli melko erikoinen tuttavuus minulle, sillä en ole ennen lukenut queer-kirjallisuutta. Uskonnolliset viittaukset hidastivat kirjan etenemistä sekä tylsistyttivät sen lukemista. Kirja sisälsi myös paljon vertauskuvallisuutta, jopa kirjan nimen ”Ei appelsiini ole ainoa hedelmä” tulkitsin itse niin, että on useita tapoja elää, eikä ole vain yhtä oikeaa.
Juoni oli hidastempoinen aina ensimmäiseen suureen käännekohtaan asti. Muuten juoni kirjassa oli ihan luettava kokonaisuus ja eteni mallikkaasti. Itse en pitänyt kirjan lopetuksesta tai sitten en vain ymmärtänyt sitä oikein. Siitä jäi hieman erikoinen maku.
